Itsepalvelullakin on historia

Nykyihmisille rahan nostaminen automaatista ja älykännykällä tehty lentomatkan lähtöselvitys ovat arkipäivää. Palveluiden automatisoituminen näyttäytyy helposti nykypäivän ilmiönä, mutta itsepalvelukulttuurilla on jo satavuotinen historia.

Maailman ensimmäisen itsepalvelumyymälän avasi Charles Saunders Yhdysvalloissa vuonna 1916. Vaikka tavaroiden siirtyminen tiskin takaa asiakkaiden noukittavaksi ei kaikkia miellyttänyt, itsepalvelukulttuuri on tämän jälkeen levinnyt vähitellen vähittäiskaupasta aina uusille aloille.

Suomessa itsepalvelukulttuurin kehitys lähti liikkeelle vuonna 1948, jolloin Ouluun avattiin ensimmäinen itsepalvelumyymälä. Sitä kuvaavaksi sanaksi vakiintui valintamyymälä, koska itsepalvelu istui huonosti suomalaisten suuhun.

Vaikka itsepalvelun voittokulku on länsimaissa kiistatonta, itsepalvelukulttuureissa on myös eroja. Etelä-Euroopassa kahvilaherkut saa yhä edelleen todennäköisemmin pöytiin tarjoiltuna kuin Pohjoismaissa. Vastaavasti Japani ja Korea ovat automaattien luvattuja maita.

Viime vuosina palveluiden automatisoituminen on edennyt kiihtyvällä tahdilla. Nykyihmisen arjen normaaliksi osaksi muodostuneissa verkkosovelluksissa ja automaateissa kohtaavat kuluttajien ja palveluiden tarjoajien intressit.

”Kehityksessä on kyse siitä, että ihmiset sekä haluavat yhä enemmän hoitaa päivittäiset asiansa itse että siitä, että vastuuta palvelun onnistumisesta on jatkuvasti sysätty enemmän kuluttajille”, aihetta tutkineet Kai Eriksson ja Helena Tuorila summaavat.

Tällaiset ovat ainakin itsepalvelukulttuurin mainoskasvot. Kyse on kuitenkin myös yhteiskunnallisten arvojen kovenemisesta. Itsepalvelu näyttääkin vauhdittuvan, mitä huonommaksi maailmantalouden tilanne muuttuu.

”Viimeistään 1980-luvulle tultaessa itsepalvelu on niveltynyt poliittiseen puheeseen, jossa kannustetaan henkilökohtaiseen suoriutumiseen ja yksilölliseen vastuuseen.”

Palveluiden automatisoituminen ja ennen kaikkea niiden verkkoistuminen asettavat kuluttajia myös eriarvoiseen asemaan. Huonoimmassa asemassa ovat ne, joilla ei ole mahdollisuutta pitää tietoteknisiä laitteitaan ajan tasalla.

Jo nyt on nähtävissä merkkejä myös palvelukulttuurin elitisoitumisesta.

”Itsepalvelun muuttuessa palvelujen tuotannon standardiksi henkilökohtaisesta palvelusta tulee luksusta ja erioikeus sitä haluaville henkilöille: itsepalvelusta tulee massojen käytäntö kun taas varakkaat voivat käyttää henkilökohtaista palvelua”, Eriksson ja Tuorila huomauttavat.

Kai Erikssonin ja Helena Tuorilan artikkeli itsepalvelukultuurin historiasta julkaistaan Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 3/2014. Numeron muissa vertaisarvioiduissa artikkeleissa käsitellään 1700-lukulaista manufaktuuriutopiaa, Vanhan Suomen yhdistämistä Suomen suuriruhtinaskuntaan kaupunkiyhteisöjen näkökulmasta, myyttistä Vanajan kirkkosaarta ja 1940-luvun Virossa muodostettua kirjallista hallitusta.

Heidi Kurvinen