120. vuosikerta

Mietteitä päätoimittajan näköalapaikalta

Joulukuun alkupuolella ilmestyneen nelosnumeron myötä päätoimittajamme Anu Lahtisen ensimmäinen vuosi on saatu päätökseen. On siis aika summata vuoden kulkua ja katsoa myös tulevaan.

Päätoimittajuus on tarjonnut Anu Lahtiselle näköalapaikan historiatieteen monialaisuuteen. Kuva: Hanna Tarkiainen, valokuvaamo Kuvitelmia.

Päätoimittajuus on tarjonnut Anu Lahtiselle näköalapaikan historiatieteen monialaisuuteen. Kuva: Hanna Tarkiainen, valokuvaamo Kuvitelmia.

Onko päätoimittajuus ollut sellaista kuin odotit? 
Enimmäkseen kyllä. Tiesin että luvassa on paljon töitä ja deadlineja, mutta myös kiinnostavia aiheita ja uusia oivalluksia.

Mikä pestissä on ollut haastavinta? Entä parasta? 
Päätoimittajana saa tutustua historiaan monialaisesti, se on todella hieno etuoikeus. Sain toimitukseen toiveideni mukaisia tekijöitä, joilla on laaja aihepiirien, aikakausien ja historia-alan asiantuntemus. On ollut mukavaa tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa, joilla on paljon innostusta ja hyviä näkemyksiä.

Niin sanottua metatyötä – toiminnan suunnittelua, teknisten asioiden selvittelyä ja sidosryhmätyötä – on kai aina enemmän kuin ennalta olettaisi. Siitäkin pidän, mutta kun aika ja resurssit ovat rajallisia ja työtä tehdään oman toimen ohella, uudistus- ja toimitustöitä on pakko priorisoida.

Oletko päätoimittajana tyytyväinen kuluneeseen vuoteen? 
Ainakin olemme ehtineet saada yllättävän paljon sekä toteutettua että linjattua. Toimituksen kannalta on hienoa, että toimintakausi on monivuotinen, siten ehdimme oikeasti miettiä asioita eteenpäin.

Positiivinen yllätys on ollut, että artikkeleita on tullut todella paljon. Olin edellisen toimituskauden (viisi vuotta) rivijäsenenä ja minulla oli mielikuva, että hetkittäin oli pulaa artikkeleista. Nyt ei ole ollut sitä huolta! Pahoittelen tosin, että käsittelyaika on venynyt aiottua pidemmäksi.

Miltä suomalaisen historiantutkimuksen tila tällä hetkellä näyttää? 
Meillä on paljon hyviä ja monipuolisia tutkijoita, jotka ansaitsisivat enemmän resursseja ja näkyvyyttä kuin mitä saavat. Toivottavasti Historiallinen Aikakauskirja voi osaltaan tukea heitä.

Osaavatko historiantutkijat kirjoittaa hyviä artikkeleita?  
Monet kirjoittavat todella hyvin. Joskus detaljien määrä voi haitata sitä, näkyykö metsää puilta, joskus artikkelin looginen eteneminen vaatii lisätyötä. Olen miettinyt paljon sitä, miten parhaiten palvelisimme sekä tutkijoita että muita HAikin lukijoita. Koska historian aihekenttä on laaja, yritämme toimituksessa panostaa siihen, että artikkelit olisivat sekä erityisaiheensa osalta laadukkaita että mahdollisimman yleistajuisia.

Ehkä referee-artikkeli-formaatti vähän vie artikkeleista monipuolisuutta ja laajuutta – kaikki historiatieteellinen keskustelu ei ole puristettavissa standardimalliseen tapaustutkimusartikkeliin. Nyt olemme ottaneet käyttöön myös vertaisarvioidun katsausartikkelin, jos se vaikka toisi meille vähän lisää yleisiä tieteenalan tila -analyysejä. Tietenkin haemme monipuolisuutta myös keskustelupuheenvuoroilla, kolumneilla ja muilla lyhyillä teksteillä.

Minkälaisia haasteita suomenkielisellä tieteellisellä julkaisemisella tällä hetkellä on? 
Kansainvälinen ja monilla kielillä julkaiseminen on ilman muuta hyvä juttu, mutta haluan vaalia myös oman tieteenalan perinnettä eli ”kansan kielellä” kirjoittamista yleistajuisesti. Mielestäni on tärkeää, että tiedelehti pystyy nykyajassa tavoittamaan lukijoita myös tiedeyleisön tuolta puolen. Välillä tuntuu vähän hölmöltä, että suomenkielisen artikkelijulkaisemisen perusteita nakerretaan, kun arvioinnissa ylimmäksi nostetaan ulkomaiset julkaisut. Samaan aikaan kaupataan ikään kuin uutena oivalluksena sitä, että pitäisi julkaista myös yleistajuisesti. Historioitsijat julkaisevat jo samalla kertaa yleistajuista ja tieteellistä, se on minusta melkoisen hieno saavutus!

Toistuvasti on tullut vastaan sitä, että kollegoja on kehotettu julkaisemaan vain JUFO 3 -tason lehdissä. Kannattaa nyt kuitenkin miettiä, julkaiseeko artikkeleita JUFO-pisteiden tähden. En nyt puhu vain HAikin puolesta, meille tulee paljon artikkelitarjokkaita. Suomessa on monia todella hyviä suomenkielisiä historia-alan tiedejulkaisuja, jotka ovat JUFO-luokassa 1. Niiden kautta voi saavuttaa juuri omalle tekstille oikean yleisön. Mittaamisen ja palkitsemisen säännöt tuntuvat joka tapauksessa vaihtuvan määräajoin, terve järki on valttia.

Mitä lukijat voivat odottaa ensi vuodelta? Onko tulossa uusia yhteistyökuvioita? 
Selvittelemme ainakin yhteistyötä Uutistamo.fi -alustan ja Historian nurkkapöytä -podcastien kanssa. Ehkä voimme tehdä HAikia ja sen tuloksia näkyvämmäksi vielä useammille ihmisille, myös verkossa.

Miten HAik osallistuu Suomen juhlavuoden juhlintaan? 
Ensi vuoden nelosnumero käsittelee Suomea ja kansallisen historian merkitystä. Nelosnumeron on tarkoitus olla erityispulska juhlanumero, jossa myös ulkoasu uudistuu.

Onko HAikilla paineita siirtyä täysin avoimeksi julkaisuksi? 
No, paineita ja paineita… Voisin avautua aiheesta pienoisromaanin verran, mutta sanotaan nyt lyhyesti että mielelläni tarjoaisin HAikista enemmänkin aineistoa avoimesti. Siihen sopivaa tekniikkaa ja taloudellista ratkaisua ei kuitenkaan taiota yhdessä yössä! Kun aloitin päätoimittajana, luulin että HAik olisi Elektran kautta aika laajasti kuntakirjastojenkin valikoimassa, mutta näin ei selvästikään ole. Mutta selvittelemme asiaa.

Heidi Kurvinen

Julkaistu kategoriassa:
Avainsanat:

Kirjoita kommentti