Kirjoituskutsut

Historiallisen Aikakauskirjan teemanumeroon 3/2018:

Uusi sotahistoria: Sodan sosiaali- ja kulttuurihistorian nykytila ja tulevaisuus

Vuonna 2006 ilmestyivät Ilona Kemppaisen (nyk. Pajari) väitöskirja Isänmaan uhrit: Sankarikuolema Suomessa toisen maailmansodan aikana sekä Tiina Kinnusen ja Ville Kivimäen toimittama artikkelikokoelma Ihminen sodassa: Suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta. Molemmissa teoksissa näkökulma oli ihmisten ja ihmisryhmien kokemuksissa ja tunteissa, niiden yhteiskunnallisessa rakentumisessa ja säätelyssä, sukupuolen ja muiden identiteettien merkityksessä sekä sota-ajan kansakunnan ja nationalismin analyysissa. Näiden eri tutkimussuuntien kirjoa on kutsuttu ”uudeksi sotahistoriaksi” (new military history); yhtä lailla voidaan puhua sotahistorian laajentumisesta sosiaali- ja kulttuurihistorian suuntaan.

Yli kymmenen vuotta jälkeenpäin suomalainen sotahistoria on todellakin monipuolistunut huomattavasti: erityisesti uudessa tutkimuksessa näkyvät sukupuolihistorian, etnologian, nationalismitutkimuksen sekä kokemus- ja tunnehistorian vaikutteet. Samalla on noussut kyseenalaiseksi, onko enää mielekästä vetää rajaa ”uuden” ja ”perinteisen” sotahistorian väliin: useissa tutkimuksissa ne limittyvät saumattomasti toisiinsa, eikä ero välttämättä alun perinkään ollut niin jyrkkä (vrt. esim. Kansakunta sodassa -kirjasarjan aihepiirit jo vv. 1989–92).

Kutsumme Historiallisen Aikakauskirjan teemanumeroon ”Uusi sotahistoria” 3/2018 artikkeleita, jotka käsittelevät sotaa tuorein ja ajankohtaisin menetelmin ja näkökulmin. Mitä on tämän hetken sotahistoria ja mitä sotahistoria voi olla 5–10 vuoden kuluttua? Mitä aiheita on mahdollisesti jäänyt tutkimukselta varjoon? Tarjottavien artikkeleiden teemaa ei ole rajattu mihinkään aikakauteen tai erityiseen aihepiiriin, mutta niiden tulee olla tutkimusartikkeleita, joissa teoreettisia ja metodologisia kysymyksiä tarkastellaan empiirisen tutkimuksen kautta. Teemanumeron toimittajat kirjoittavat numeroon katsausartikkelin, jossa esitellään uuden sotahistorian lähtökohtia ja suomalaista tutkimusperinnettä.

Pyydämme enintään 500 sanan artikkeliehdotuksia viimeistään 30.6.2017 mennessä. Abstraktista tulee ilmetä artikkelin aihe ja tutkimustehtävä, metodologinen näkökulma, aineisto sekä alustavat tutkimustulokset. Lisäksi abstraktin on vastattava kysymykseen, mitä uutta artikkeli tuo sotahistorian tutkimukseen. Valinnat teemanumeroon tehdään viimeistään 31.8.2017 mennessä, ja artikkelikäsikirjoitusten on valmistuttava vuoden 2017 loppuun, minkä jälkeen ne käyvät läpi normaalin vertaisarviointimenettelyn. Artikkelit noudattavat Historiallisen Aikakauskirjan yleisiä kirjoitusohjeita: http://www.historiallinenaikakauskirja.fi/ohjeet.

Artikkeliehdotukset lähetetään molemmille teemanumeron toimittajille:

Prof. Tiina Kinnunen, Oulun yliopisto, tiina.s.kinnunen@oulu.fi

Dos. Ville Kivimäki, Tampereen yliopisto, ville.j.kivimaki@uta.fi

 

Aikaisemmat kirjoituskutsut (vuodesta 2013 alkaen):

Historiallisen Aikakauskirjan teemanumero 2/2017 : Historiantutkimus ja moderni länsimainen esoteria 

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kansainvälisessä historiantutkimuksessa on tehty runsaasti uutta tutkimusta moderniksi länsimaiseksi esoteriaksi (modern western esotericism) kutsutusta ilmiöstä. Esoteria pakenee tarkkoja määritelmiä, mutta sillä tarkoitetaan usein salatun tiedon tavoittelua. Taustalla vaikutti historiallinen virtaus, jonka tunnetuimpiin ilmiöihin kuuluvat spiritualismin, teosofian ja antroposofian kaltaiset ylirajaiset liikkeet. 

Yhtenä modernin länsimaisen esoterian kenttää yhdistävänä tekijänä on nähty pyrkimys tuottaa synteesejä kristillisen tradition ja tieteellisen rationalismin välille. Esoteria on mielletty usein marginaaliseksi, mutta nykytutkimus näkee sen 1800- ja 1900-lukujen aate- ja uskontohistoriaan, sukupuolihistoriaan sekä sekularisaation käsitteeseen oleellisesti kytkeytyvänä ilmiönä. Antoine Faivren, Wouter J. Hanegraaffin ja Alexandra Owenin mukaan modernilla länsimaisella esoterialla oli keskeinen merkitys 1800- ja 1900-lukujen kulttuurissa, jossa etsittiin uusia näköaloja paitsi taiteeseen ja tieteeseen myös uskonnollisuuteen, sukupuoleen ja yhteiskunnalliseen järjestäytymiseen.

Historiallisen Aikakauskirjan teemanumeron 2/2017 tarkoituksena on käsitellä Suomessa tehtävää modernin länsimaisen esoterian historiantutkimusta. Haemme artikkeleita, jotka käsittelevät ilmiötä, siihen kytkeytyviä liikkeitä ja toimijoita niin kansainvälisestä kuin kotimaisesta aineistosta käsin 1800–1900-lukujen kontekstissa. Olemme kiinnostuneita uusista avauksista modernisoituvaa Suomea koskevassa historiakuvassa ja siitä, kuinka kansainvälinen esoteria kytkeytyi osaksi paikallisen kulttuurin eri ilmiöitä ja kerroksia. Artikkelit voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia teemoja:

- esoteria ja kansallinen historia
- esoteeristen liikkeiden ylirajaisuus
- sukupuolittunut esoteria
- esoterian suhde taiteeseen
- esoteria ja modernisoituva yksilökäsitys
- esoteria ja uskonnollisuuden murros
- esoteria, luokka ja työväenliike 
- esoterian monitieteiseen tutkimuskenttään liittyvät metodologis-käsitteelliset kysymykset 

Artikkelien abstraktit lähetetään 20.5.2016 mennessä teemanumeron toimittajille Maarit Leskelä-Kärjelle ja Antti Harmaiselle osoitteisiin maales@utu.fi ja antti.harmainen@uta.fi. Valinnoista ilmoitetaan kesäkuun alussa, ja ensimmäiset käsikirjoitusversiot artikkeleista pyydetään 30.10.2016 mennessä. Artikkelit käyvät läpi vertaisarviointiprosessin, minkä jälkeen teemanumeron toimittajat tekevät julkaisupäätöksen yhdessä Historiallisen Aikakauskirjan toimituksen kanssa. Viimeistellyt ja korjatut artikkelit toimitetaan maaliskuun lopussa 2017, ja teemanumero ilmestyy kesäkuussa 2017.

 

Historiallisen Aikakauskirjan teemanumero 3/2016 ”Historian opetus murroksessa”

Historian opetus ja oppiminen (historian pedagogiikka) ovat nousevia tutkimusaloja Suomessa. Viimeisten vuosien aikana alalta on ilmestynyt useita väitöskirjoja ja erillistutkimuksia, joiden yhteisenä nimittäjänä voidaan pitää kiinnostusta historiallisen ajattelun taitoja kohtaan.

Useissa tutkimuksissa on varsin kriittinen asenne nykyistä historian opetusta kohtaan, ei ainoastaan suhteessa peruskouluun tai lukioon, vaan myös yliopistoon. Historian opetukseen onkin kohdistettu runsaasti muutospaineita sekä oppiaineen sisä-, että ulkopuolelta. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat uudistuvat vuonna 2016 ja ylioppilastutkinto sähköistyy. Suomi myös kansainvälistyy ja yhteiskunta muuttuu monikulttuurisemmaksi. Heijastuvatko nämä asiat käsityksiimme historiasta ja siitä, kuinka historiaa opitaan ja opetetaan? Muuttuuko historianopetus ja sen tavoitteet yhteiskunnan mukana? Mikä on historianopetuksen merkitys nyky-Suomessa?

Teemanumeron artikkeleiksi haetaan kirjoituksia, joissa pureudutaan historian opetuksen ja oppimisen tematiikkaan. Lähetä abstrakti (max. 1 sivu) Historiallisen Aikakauskirjan teemanumeron toimittajille Simo Mikkoselle (simo.mikkonen@jyu.fi), Matti Rautiaiselle (matti.a.rautiainen@jyu.fi) ja Anna Veijolalle (anna.veijola@jyu.fi) 30.11.2015 mennessä.

Abstraktien pohjalta kutsutaan kirjoittajilta varsinaiset artikkelit. Valinnoista ilmoitetaan 15.12.2015 mennessä. Valmiit artikkelit (max. 40 000 merkkiä välilyönteineen ja viitteineen) tulee lähettää teemanumeron toimittajille 15.3.2016 mennessä, minkä jälkeen ne lähetetään vertaisarvioitaviksi. Teemanumero ilmestyy syksyllä 2016.

 

Historiallisen Aikakauskirjan teemanumero 1/2016 ”Esineet ja materiaalisuus historiassa”

Monilla aloilla esineitä ja materiaalisuutta on tutkittu hyvin pitkään. Viime aikoina myös historioitsijat ovat alkaneet kiinnostua yhä enemmän esineistä sekä aineistoina että tutkimuskohteina. Huomion kohteeksi ovat nousseet esineiden väistämätön läsnäolo ihmisyhteisöissä, niiden muuttuvat merkitykset ja monitahoiset vuorovaikutussuhteet.

Historiantutkimus voi tarjota uudenlaisia näkökulmia esineisiin ja materiaalisuuteen nostamalla esille menneisyyden materiaaliset käytännöt ja niihin liittyvän arvottamisen. Samalla se avaa pitkän aikavälin perspektiivin ihmisten ja esineiden suhteisiin. Siten historiantutkimus voi kontribuoida monitieteisiin keskusteluihin ja tehdä ymmärrettäväksi myös tämän päivän materiaalisuutta.

Teemanumeron kaikissa artikkeleissa toivotaan pohdittavan esineiden ja materiaalisuuden tutkimuksen metodisia ja teoreettisia lähtökohtia historian näkökulmasta. Artikkelit voivat keskittyä myös yksinomaan näihin kysymyksiin.

Käsiteltäviä aihealueita voivat olla esimerkiksi:

- esineet tiedon tuottamisen ja välittämisen prosesseissa

- esineet statuksen ja identiteetin muokkaajina ja osoittajina

- esineet ihmisten ja eläinten suhteiden välittäjinä

- elinympäristöjen esineellisyys

- keräämisen, omistamisen ja poisheittämisen kysymykset

- esinebiografiat

Lähetä abstrakti (max. 1 sivu) Historiallisen Aikakauskirjan teemanumeron toimittajalle Taina Syrjämaalle 1.4.2015 mennessä osoitteeseen taina.syrjamaa@utu.fi

Valinnoista ilmoitetaan 15.4.2015 mennessä. Valmiit artikkelit (max. 40 000 merkkiä välilyönteineen  ja viitteineen) tulee lähettää teemanumeron toimittajalle 15.9.2015 mennessä, minkä jälkeen ne vertaisarvioidaan. Teemanumero ilmestyy maaliskuussa 2016.

 

Kuolema historiassa

Historiallisen Aikakauskirjan 4/2014 teemanumero ”Kuolema historiassa” tarkastelee kuolemaan, kuolemiseen ja kuolleisiin liitettyjä ilmiöitä eri historiallisina ajanjaksoina eri puolilla maailmaa.

Kuolema on väistämätön osa ihmiselämää, mutta siihen on eri aikoina ja eri kulttuureissa liitetty erilaisia tapoja, uskomuksia, merkityksiä ja tunteita. Viimeisten vuosikymmenten aikana kuolema on alkanut kiinnostaa yhä enemmän myös historiantutkijoita. Varsinaisen kuoleman historian uranuurtajana voidaan pitää Philippe Ariès’ta, joka jo 1970- ja 1980-luvuilla tarkasteli ja määritteli kuolemaan liitettyjen asenteiden ja uskomusten erityispiirteitä eri aikakausina. Kuoleman historian klassikoiksi yltäneissä tutkimuksissaan Ariès teki tunnetuksi esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin ”kesytetty kuolema” ja ”kielletty kuolema”. Myöhemmissä tutkimuksissa Ariès’ta on kritisoitu muun muassa yleistämisestä ja yhteiskunnallisen viitekehyksen unohtamisesta. Ariès’n käsityksiä ovatkin sittemmin laajentaneet esimerkiksi Michelle Vovelle ja kuoleman väestötieteellistä ulottuvuutta tarkastellut Eino Jutikkala. Jutikkalan lisäksi Suomessa on julkaistu muutama kuoleman historiaan keskittyvä antologia, joissa kuolemaa on lähestytty esimerkiksi sairauden, sodan ja uskonnon näkökulmista; yksittäisissä tutkimuksissa on puolestaan tarkasteltu sankarikuolemia, kuoleman kulttuurihistoriaa ja kuolemaan liittyvää kansanperinnettä.

Historiallisen Aikakauskirjan teemanumerossa luodaan katsaus Suomessa tehtävään kuolemantutkimukseen. Tavoitteena on laajentaa tutkimuskenttää tarkastelemalla marginaalisia tutkimuskohteita ja ehdottamalla uusia näkökulmia kuoleman historian tutkimiseen. Artikkeleissa voidaan tarkastella kuolemaa ja kuolemankulttuuria esimerkiksi sukupuolen, luokan tai eri ikäkausien kautta. Tekstit voivat käsitellä eri kulttuureissa ja eri historiallisina ajanjaksoina kuolemaan ja vainajiin liitettyjä uskomuksia, riittejä, tapoja, tunteita ja käytäntöjä sekä kuoleman materiaalisia ulottuvuuksia, kuten hautamuistomerkkejä ja hautausmaita. Kirjoituksissa voidaan myös pohtia erilaisia kuolintapoja – esimerkiksi sotakuolemia, itsemurhia, eutanasiaa – ja niiden merkityksiä historiassa.

Lähetä artikkelisi abstrakti Historiallisen Aikakauskirjan teemanumeron toimittajille Kirsi Kanervalle ja Anu Salmelalle 1.12.2013 mennessä osoitteisiin kirsi.kanerva(at)utu.fi ja anelsal(at)utu.fi.

Artikkelit valitaan teemanumeroon abstraktiehdotusten pohjalta. Valinnoista ilmoitetaan 15.12.2013 mennessä. Valmiit artikkelit tulee lähettää teemanumeron toimittajille 15.6.2014 mennessä, jonka jälkeen artikkelit vertaisarvioidaan. Teemanumero ilmestyy joulukuussa 2014.